Elämmekö menneisyydessä vai valmistaudummeko tulevaisuuteen?
Meillä ihmisillä on taipumus kuluttaa valtavasti aikaa, rahaa ja energiaa vanhan säilyttämiseen. Haluamme ylläpitää tuttuja ja turvallisia rakenteita sekä toimintatapoja viimeiseen asti. Ajaudumme tilanteeseen, jossa koemme olevamme turvassa maailmassa, jota ei enää ole olemassa. Mutta maailma ympärillämme on murroksessa. Aikaisemmin ikuisina pidetyt rakenteet muuttuvat yhteiskunnassamme, eivätkä vähiten liike-elämässä ja työmarkkinoilla. Tänä keväänä ammattiin valmistuvat opiskelijat saattavat 10 vuoden sisällä havaita koulutuksen olevan, ainakin osittain, vanhentunutta.
Monet asiakasyrityksemme ovat huolissaan siitä, miten demografiset haasteet, jatkuva digitalisoituminen ja globalisaatio sekä myös taloudellinen ja maailmanpoliittinen epävakaus vaikuttavat heidän liiketoimintaansa. Teknologia mahdollistaa tavaroiden ja palveluiden virtuaalisen ostamisen mistä päin maailmaa tahansa. Netti pursuaa tuotetietoa, mikä helpottaa liikeideoiden kopiointia ja aika edelläkävijänä saattaa jäädä lyhyeksi. Ennen kilpailtiin paikallisesti, mutta nyt vastassa saattaa olla koko maailma. Miten organisaatiot voivat varmistaa menestyksensä muutoksen keskellä? Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta siihen voi valmistautua.
Valitse oikeat henkilöt
Oikeiden henkilöiden valinta on nyt tärkeämpää kuin koskaan. Perinteinen tapa valita henkilöstöä on usein ollut peruutuspeiliin katsomista — mitä hakija on tehnyt ja saavuttanut edellisissä tehtävissään ja työpaikoillaan. Tämä on toki edelleen tärkeää, mutta muuttuvassa maailmassa tulee lisäksi tarkasti arvioida henkilön tulevaisuuden potentiaalia, erityisesti kykyä jatkuvaan kehittymiseen ja oppimiseen sekä kykyä reagoida ympäristön muutoksiin. Sillä tulevaisuus on huomattavasti erilainen kuin menneisyys mihin olemme tottuneet.
Epävakaassa maailmassa työntekijöiltä vaaditaan yhä enemmän. Heidän tulee jatkuvasti haastaa rajansa ja kehittyä. Kehittymisen halua ei voi opettaa seminaareissa, vaan sen pitää tulla henkilön sisältä. Ja esimiehen tulee tämä motivaatio työntekijästä kaivaa. Tämä on tietenkin vaikeaa, mutta helpottuu, mikäli organisaatioon on valittu henkilöitä, jotka ovat luonteeltaan oppimishaluisia, joustavia ja muutokseen sopeutuvia.
Voittava joukkue uskoo yhteiseen päämäärään
Miten sitten sitouttaa nämä tulevaisuuden kyvyt yritykseen? Se helpottuu, kun organisaatioon valitaan henkilöitä, jotka uskovat samaan kuin sinä. Useat tutkimukset osoittavat, että nuorempi sukupolvi työntekijöitä haluaa entistä enemmän huomiota ja hyväksyntää. Työn sisältö on heille usein tärkeämpää kuin maksimaalinen taloudellinen hyöty. Tästä johtuen työntekijän tärkeyden osoittamisesta ja kiitoksen antamisesta on tullut, jos mahdollista, entistäkin tärkeämpi motivoimiskeino. Motivoimisessa on tärkeää, että henkilöstö ymmärtää miksi ja miten asioita tehdään, ei ainoastaan mitä pitää tehdä. Ne esimiehet, jotka pystyvät kertomaan innostavasti siitä, mihin yrityksessä uskotaan ja millaisiin päämääriin pyritään, ja valitsevat organisaatioon ihmisiä, jotka uskovat samaan, pystyvät rakentamaan voittavan joukkueen. Voittaminen on paljon vaikeampaa, jos joukkueelta puuttuu usko yhteisiin päämääriin.
Lopuksi haluan painottaa, että kehittymishalu ei ole ikäsidonnaista. 20 vuotta kestäneen konsulttiurani aikana olen tavannut monta kokenutta työnhakijaa, jotka ovat täynnä intoa ja tarmoa uuden oppimiseksi. Ja monta nuorempaa hakijaa, joilta tämä into on puuttunut. Ja päinvastoin.
Teksti: Karl-Johan Kronberg
Karl-Johan Kronberg, eli tuttavallisemmin KJ, on Mercuri Urvalin toimitusjohtaja. KJ on ollut alalla lähes 20 vuotta ja erikoistunut johdon rekrytointeihin, valintoihin sekä coachaukseen. Hänen osaamisaluettaan ovat myös organisaatioiden erilaiset muutosprosessit. Vuosina 2006 – 2012 KJ toimi Mercuri Urval Internationalin palveluksessa vastaten mm. kansainvälisestä liiketoiminnasta. Työn vastapainoksi harrastuksena on kuntourheilu, erityisesti pyöräily sekä maantiellä että maastossa. ”Yksinkertaisen ihmisen yksinkertaista hommaa – tarvitsee vain pyörittää jalkoja mahdollisimman lujaa.”