Entten tentten – Päätöksenteossakin voi kehittyä
Törmäsin kesälomani viimeisinä päivinä verkossa mietelauseeseen, joka sai minut jostain syystä pysähtymään. Päätin tuolloin kirjoittaa aiheeseen liittyvän blogin, mutta toisin kävi – ensimmäisen kesäloman jälkeinen työpäivä toi yllättävän mahdollisuuden, josta lähti liikkeelle oman työurani tähän asti vaativin ponnistus. Projekti, joka vei kaiken kapasiteettini tuosta elokuun puolivälissä tapahtuneesta käänteestä aina marraskuun alkupuolelle asti.
Blogin kirjoittamisen lisäksi moni muukin asia jäi syksyn aikana tekemättä. Suurin osa niistä oli myös paljon tärkeämpiä: unohdin maksaa laskujani, minimoin kotona siivoamisen, peruin harrastuksiani, laiminlöin ystäviäni ja läheisiäni... Annoin siis työn ottaa hallitsevan roolin elämässäni. Kun tajusin tämän, oli dominoefektiä liian myöhäistä pysäyttää. Tai näin ainakin annoin itseni ymmärtää kuvittelemalla, että olin ajautunut tilanteeseen, jossa olin projektin kannalta korvaamaton. Todellisuudessa olin kuitenkin kasannut kollegoistani ympärilleni loistavan ja ammattitaitoisen projektiorganisaation, jolle olisin minä hetkenä tahansa voinut luovuttaa enemmän vastuuta. Päätös olla tekemättä sitä oli itseltäni tiedostamaton, mutta selkeä – ja väärä, sen voin nyt jälkikäteen myöntää.
Suurin osa tekemistämme päätöksistä on juuri tällaisia tiedostamattomia – teemme asioita niin kuin olemme niitä tottuneet tekemään, emmekä kyseenalaista toimintaamme. Minäkin olin tottunut hoitamaan projekteja omalla tavallani, enkä tajunnut kyseenalaistaa tapaani, vaikka kyseessä oli normaalia projektia 20 kertaa suurempi kokonaisuus. Uuden tavan omaksuminen olisi vaatinut tietoisen päätöksen, ja siihen ei ilmeisesti ollut kiireessä aikaa. Kiire on päätöksenteolle kaksiteräinen miekka, joka pakottaa meidät tekemään päätöksiä, mutta toisaalta kannustaa valitsemaan sen helpon ja tutun ratkaisun.
Tunteella ja järjellä
Sanotaan, että päätöksiä voi tehdä joko tunteella tai järjellä. Tästä olen nykyään eri mieltä. Kun ns. rationaalisena ihmisenä kohtasin muutamia vuosia sitten tähän astisen elämäni suurimman päätöksenteon hetken, tein sen täysin tunteisiini perustuen. Analysoin toki kummankin vaihtoehdon hyvät ja huonot puolet, mutta hieman omaksi yllätykseksenikin valitsin sen, missä hyvät puolet liittyivät tunteisiin ja huonot käytännön asioihin. Ja päättäisin saman uudestaankin. Olen nimittäin todennut, että kun ihminen voi hyvin, on käytännön vastoinkäymisiäkin helpompi jaksaa. Enää en siis usko minkään päätöksen olevan täysin rationaalinen – niin kauan kun ihmiset tekevät päätöksiä, niissä on tunteita mukana. Osa meistä vain uskaltaa luottaa tunteisiinsa enemmän, osa vähemmän – ja jälkimmäiset keksivät rationaalisia perusteita voidakseen tehdä sen päätöksen, mikä tuntuu oikealta.
Puhumme työelämässäkin paljon päätöksentekokyvystä, jota me täällä Mercuri Urvalissa arvioimme jokaisen työnhakijan kohdalla. Keskustelu ajautuu helposti siihen, teetkö päätöksiä nopeasti vai harkiten? Nopeus nähdään usein merkkinä hyvästä päätöksentekokyvystä, vaikka se kuitenkin helposti johtaa siihen, että tehdään niin kuin aina ennenkin. Toisaalta harkitsevuuskaan ei takaa uudistumista, jos ei ole kykyä kyseenalaistaa tai hyväksyä muutosta. Mitä siis oikeastaan on hyvä päätöksentekokyky? Nopeutta, harkintaa, intuitiota vai rationaalisuutta? Vai kenties kyky yhdistää näitä kaikkia tilanteen mukaan?
Millainen on hyvä päätöksentekijä?
Olisi ehkä kuitenkin hyvä astua askel eteenpäin ja miettiä minkälainen on hyvä päätöksentekijä? Omasta mielestäni se on sellainen, joka joko seisoo selkä suorassa päätöksensä kanssa tai myöntää niin ikään selkä suorana tehneensä väärän päätöksen. Hän siis kantaa vastuunsa, kävi miten kävi. Vastuuta siirtävä tai muita syyllistävä henkilö ei ole hyvä päätöksentekijä. Ei, vaikka hän olisi kuinka nopea, harkitseva, intuitiivinen tai rationaalinen tahansa. Jokaisen on kannettava vastuu tekemistään päätöksistä – niin tiedostetuista kuin tiedostamattomista, niin työssä kuin henkilökohtaisessa elämässäkin.
Uusi vuosi alkaa kuukauden kuluttua, ja se on perinteisesti lupausten ja päätösten aikaa. Jos tuntuu siltä, että päätöksesi toistavat samaa kaavaa joka päivä, viikko ja vuosi, etkä ole täysin tyytyväinen tilanteeseen, on ehkä aika unohtaa tekosyyt ja teelikamenttenit – mikään ei muutu, jos et uskalla kunnolla kyseenalaistaa nykytilaa. Jos sen sijaan voit selkä suorana sanoa, että olet kaikin puolin tyytyväinen, voit varmasti todeta toimineesi tuon kesälomalla bongaamani mietelauseen mukaisesti:”Your life is a result of the choices you make... If you don’t like your life, it is time to start making better choices.”
Hyvää joulun aikaa ja onnistuneita uuden vuoden päätöksiä kaikille!
Teksti: Sanja Hovilainen