Unohdettaisiinko jo se pelkkä pätevyys?
Suomen työ- ja talouselämässä on tyypillistä, että koulutusta arvostetaan ja usein ihmiset hakeutuvat oman alansa töihin. Meillä taitaa olla perimässämme ajatus siitä, että ”taustaa ja jo opittua ei kannata heittää hukkaan”. Suomessa onkin hyvin normaalia ihmetellä jopa ääneen, miten yhden koulutustaustan omaava henkilö on ihan eri tehtävissä tai yllättävällä toimialalla töissä, vaikka fakta on kuitenkin se, että harva tutkinto, erityisesti korkeakoulututkinto, valmistaa mihinkään ammattiin.
Kuten eräs yliopistolehtori aikanaan kuvasi minulle: tutkinto on osoitus viitseliäisyydestä, sekä kyvystä ottaa asioista selvää ja tehdä johtopäätöksiä.
Toinen hyvin erilainen esimerkki koulutustaustan merkityksestä voidaan nostaa vaikkapa Britanniasta. Siellä monissa tilanteissa on paljon oleellisempaa se, missä henkilö on koulunsa käynyt, kuin se, mitä on opiskellut. En ole Britannian mallin kannalla, mutta se toimikoon esimerkkinä siitä, ettei meidän tarvitsisi olla niin orjallisia pysymään omissa ”putkissamme” uran suhteen.
Mielestäni meillä Suomessa tehdään läpi toimialojen aivan liikaa pätevyyteen perustuvia henkilövalintoja. Erityisesti hämmentävää on se, kuinka julkisuudessakin valintoja ponnekkaasti perustellaan pätevyydellä. Oma näkemykseni on, että maailma menee suuntaan, jossa niin sanottuja kapean alueen syväosaajia tulee olemaan yhä vähemmän. Toisin sanoen yhä useammat nykypäivän ja tulevaisuuden tehtävät ovat moniosaajarooleja – pitää kyetä toimimaan laaja-alaisella alueella ja muutoksessa, nähdä kokonaisuus ja syventyä asioihin tarpeen tullen. Näin on tapahtunut esimerkiksi ICT-sektorilla, jossa kaupalliset ammattilaiset myyvät yrityksen koko palvelutarjoamaa, ja asiantuntijat ovat kokonaisuuksien manageeraajia.
Moni organisaatio on tällä hetkellä muutoksessa mm. globaalien megatrendien ja tiukan taloustilanteen myötä. Toimintoja tehostetaan, kehitetään kasvua uusilla liiketoiminta-alueilla ja hyödynnetään modernien teknologioiden tarjoamia mahdollisuuksia. Strategiamuutosten myötä pitäisi muuttaa myös toimintamallia, organisaatiota ja tehtäviä. Näissä muutoksissa on tärkeätä ottaa huomioon henkilöiden tiedot, taidot ja kokemus, mutta todellinen potentiaali hypätä uuteen malliin ja tehtäviin voidaan tunnistaa pinnan alta muun muassa asenteista, persoonasta ja oppimiskyvystä - soveltuvuudesta.
Suomessa niin sanottu sosiaalinen liikkuvuus - ihmisen mahdollisuus pärjätä elämässään perhetaustastaan huolimatta - on moniin maihin verrattuna korkea, mikä on hieno asia. Otettaisiinko työ- ja talouselämämme voimavaraksi myös poikkitieteellinen liikkuvuus keskittymällä soveltuvuuden ja potentiaalin tunnistamiseen pelkän pätevyyden sijaan?
Teksti: Esko Oja