Inhimillisyys on tulevaisuuden johtajan tärkein ominaisuus

Mercuri Urvalin 40-vuotisjuhlan kunniaksi aloitimme johtajuuden tulevaisuutta käsittelevän kirjoitussarjan. Keräsimme tähän artikkeliin johtajien ajatuksia johtajuuden kasvusta.

Siinä missä entisaikojen johtaja oli suvereeni patruuna, joka herätti alaisissaan pelon ja kunnioituksen tunteita, nykyjohtajan on omaksuttava rooli työntekijöiden keskuudessa toimivana yhteistyön edistäjänä. Autoritaarisen johtamisen sijasta hänen tehtävänsä on kuunnella työntekijöitä ja tarjota heille parhaat mahdolliset puitteet työn tekemiseen.

Tulevaisuuden johtaja onkin vahvasti inhimillinen: haastattelemiemme johtajien mukaan pehmeät arvot ovat nousemassa esille nopealla tahdilla. Empatia, tasapuolisuus ja reiluus toimivat tulevaisuuden avainsanoina.

Hyvällä johtajalla on tietenkin henkilökunnan arvostus, mutta pelkkä titteli ei enää tee johtajaa: ”Kunnioitus ja arvostus täytyy ansaita, se ei tule sillä, että on nimike”, muistuttaa Arkean Tuija Rompasaari-Salmi. Työntekijöiden luottamusta ei ansaita piiskaamalla vaan tekojen kautta – johtamalla esimerkillä, innostaen ja kannustaen alaisia sekä osoittaen arvojen olevan aidosti organisaation toiminnan peruskivi.

Vanhat rakenteet käännetään ylösalaisin

Johtajuus ei ole yksilösuoritus. Yritysmaailmassa suunnataan kohti kollektiivista johtajuutta, jossa johtajan rooli tehtävien jakajana ja työn valvojana on pienenemässä. Johtajan tehtävänä on pikemminkin voimaannuttaa alaisensa – mahdollistaa parhaat mahdolliset työsuoritukset. Alaiset ovat asiantuntijoita, joihin luotetaan ja joille annetaan todellinen toteutusvastuu.

”Pyrin tekemään itseni tarpeettomaksi”, sanoo Tosiboxin Tero Lepistö.

Johtajat eivät koekaan itseään yrityksen tärkeimmäksi henkilöksi. Esimerkiksi Cargotecin Mika Vehviläinen piirtää organisaation pyramidimallin aina väärinpäin, jolloin ylimpänä kuvattuna ovat asiakasrajapinnassa toimivat ihmiset – loppupeleissähän kaikki lisäarvo rakentuu heidän kauttaan. Ylimmän johdon tehtävänä pahnan pohjimmaisena on puolestaan luoda puitteet, joiden avulla työntekijät pystyvät onnistumaan.

HOAS:n Matti Tarhio kiteyttää: ”Tänä päivänä johtajan pitää olla sparraaja. Menestystä ei saavuteta sillä, että päätetään menestyä. Ensin pitää olla yrityksen henkinen ilmapiiri kunnossa, ja sen jälkeen otollinen ilmapiiri auttaa tekemään muutoksia ja luomaan uutta.”

Johtaja työntekijän palvelijana

Johtajalta vaaditaan muuttuvassa maailmassa paitsi alansa osaamista ja järkeä, myös entistä enemmän tunneälyä. Työntekijöistä on tulossa yhä vaativampia työtehtäviensä ja työnsä mielekkyyden suhteen, se asettaa vaatimuksia johtamisen tavoille. Ja mitä vaativampaan johtajatehtävään nousee, sitä tärkeämmäksi seikoiksi avainhenkilöstön tunteminen tulee. Johtajaa kiinnostaa alaistensa motivaation lähteet, ura-ambitiot, elämäntilanteista johtuvat suorituskykyseikat – kuunteleminen ja ymmärtäminen ovat osa johtajan uutta kompetenssia.

”Kyllä tämä on palveluammatti”, Atean Petri Kuronen tiivistää.

Vaikka uusia työvälineitä kehitetään jatkuvasti, autenttisia henkilökohtaisia tapaamisia on aina oltava. Vuorovaikutuskyvyt nousivat haastatteluissa esille eräänä tärkeimpänä johtajan taitona – kaikki ihmiset ovat keskenään erilaisia, ja johtajan työyhteisö on yhä useammin monikulttuurinen, joka lisää kommunikointihaastetta.

Hans Sohlström Alhström Capitalista kuvaa johtajan arkea:

”Pitää aina muistaa, että johtaminen liittyy ihmisiin ja ihmiset ovat osa organisaatiota. Mitään ei voi johtaa numeroilla, tietokoneilla tai Excel-taulukoilla, vaan ihmisiä johdetaan nimenomaan ihmistenvälisellä vuorovaikutuksella. Selkeydellä, selkeillä tavoitteilla ja hyvällä kommunikaatiolla, viestinnällä.”

Tulevaisuuden johtaja tuo siis työntekijöidensä parhaan osaamisen esille luomalla työlle sopivat puitteet ja johtamalla heitä kuuntelevalla ja ihmisläheisellä otteella. Loppujen lopuksi johtajan tärkein tehtävä onkin palvella työntekijää: näin hän voi myös parhaiten palvella yritystä.

Johtajuutta voikin jopa verrata vanhemmuuteen: ”Johtaminen on sellaista hullun hommaa, kuten vanhemmuuskin. On jatkuvaa epäonnistumista. Jatkuvaa riittämättömyyden kokemista. Ei ole koskaan täydellinen ja aina löytyy asioita, joita voi kehittää”, kuvailee Hannu-Matias Nurmi Mercuri Urvalilta.