Johtamisen murroksessa: Ollaanko kaatamassa norsunluutornia?
Johtaminen. Niin tuttu aihe, joka aiheuttaa mielipiteitä ja nostattaa tunteita. Positiiviset, mutta ennen kaikkea negatiiviset johtamiskokemuksemme nousevat helposti esille.
Mikä johtamisessa on sitten niin vaikeaa? Kumpi meitä todellisuudessa johtaakaan, Excel vai ihminen?
Tiukkaa kontrollia vai vastuuta henkilöstölle?
Reilu viikko sitten Talouselämä-lehti uutisoi suuren suomalaisen peliyhtiön ongelmista, jotka kiteytyivät monesta näkökulmasta johtamiseen. Samaan aikaan toisaalla palkittiin Suomen parhaita työpaikkoja, jotka ovat selkeästi onnistuneet johtamaan joukkojaan ilmeisen menestyksekkäästi. Monia palkittuja yrityksiä yhdisti nimenomaan hyväksi koettu johtaminen ja henkilöstön osallistuvuus. Suomen parhaana työpaikkana palkittu ohjelmistotalo Vincit pokkasi voiton myös Vuoden henkilöstöteosta Utopia-hankkeellaan (Henkilöstöjohdon ryhmä HENRY ry:n ja Ilmarisen järjestämä kilpailu). Tämä saakin pohtimaan, miten voi olla mahdollista, että organisaatio poistaa hallinnolliset esimiehet kokonaan ja saa organisaation samanaikaisesti toimimaan menestyksekkäästi?
Itselläni on kokemusta sekä erittäin tiukkaan kontrolloidusta ylhäältä-alas-johtamisesta että organisaatiosta, jossa johtamisen vastuu jaetaan tekijöille itselleen ja painotetaan yrittäjämäistä lähestymistä omaan työhön. Uskon ehdottomasti jälkimmäisen toimivan nyt ja tulevaisuudessa paremmin, sillä työntekijät arvostavat vastuunkantamista, oman ja organisaation kehityksessä mukana olemista sekä oman työn mielekkyyttä. Mielekkyys syntyy osittain siitä, että saamme olla mukana rakentamassa ja vaikuttamassa omaan tulevaisuuteemme. Norsunluutornissa majaileva johto, joka ”käskyttää” tiimiään toimimaan, ei varmastikaan saa joukkojaan ponnistelemaan yhteiseen tavoitteeseen samankaltaisesti. Vai mitä mieltä sinä olet?
Uudenlaisen johtajuuden esiinmarssi
Muutamissa viimeaikaisissa nimitysuutisissa on myös ollut havaittavissa uudenlaisen johtajasukupolven esiinmarssi. Muun muassa Marimekko nimitti uuden toimitusjohtajan, jota kuvailtiin näkemykselliseksi, muita innostavaksi ja oikeudenmukaiseksi (Kauppalehti.fi 12.2.2015). Olen noteerannut myös muita uuden näkemyksen johtajia, jotka aktiivisesti kommunikoivat ja sitouttavat henkilöstöään päätöksentekoon sekä hyödyntävät erinäisiä ulkoisia verkostoja toiminnassaan kadehdittavan taitavasti. Hetkinen, onko siis käymässä niin, että asenne, innostuneisuus ja uudistumiskyky menevät vuosikymmenten johtamiskokemuksen edelle? Ei välttämättä.
Meneillään on kuitenkin murros, jossa johtamisesta halutaan tehdä entistä avoimempaa, läpinäkyvämpää ja ihmislähtöisempää. Johtajakaan ei ole yksintoimiva robotti, vaan hän tarvitsee vierelleen joukon huippuosaajia, joiden kanssa yhteistyössä hommat saadaan rokkaamaan. Johtajuus on ennen kaikkea yhteistyötä niin oman organisaation kuin verkostojenkin kanssa. Olemme kuitenkin vasta matkalla. Törmään keskusteluissa edelleenkin usein siihen, kuinka monessa organisaatiossa johtaminen koetaan liiallisena piiloutumisena Exceleiden taakse. Miksi se on näin? Voitaneen yksinkertaistaa, että kvartaalitaloudessa lyhytjänteistä johtamista on helppo seurata Excelistä, pitkäjänteinen johtaminen sen sijaan vaatii vuorovaikutusta, läpinäkyvyyttä ja panostamista henkilöstöön.
Aika norsunluutornissa alkanee olla ohi
Murroksesta kertoo myös se, että tutkimusten mukaan työntekijät vaihtavat työpaikkaa ensisijaisesti huonon esimiehen ja johtamisen vuoksi. Parhaat osaajat siis lähtevät herkimmin talosta, loput helposti kyynistyvät. Menestyvillä yrityksillä ei yksinkertaisesti ole tähän varaa. Menestyvät organisaatiot luovat kulttuuria, jossa asioista keskustellaan avoimesti yhdessä johdon ja työntekijöiden kesken sekä toimintaa kyseenalaistetaan ja uudistetaan rakentavassa hengessä, yhteistä tavoitetta unohtamatta. Ihmiset tarvitsevat jatkossakin johtajuutta, mutta tittelit eivät kilpailukykyämme varmista. Titteleiden merkityksen vähentyessä, tarvitsemme ennemminkin puitteiden luojaa ja toiminnan mahdollistajaa – johtajaa, joka innostaa, yhtenäistää joukkojaan, toimii luontevasti eri verkostojen kanssa ja ai niin, palkkaa apurikseen avainhenkilön, joka osaa sen Excelin.
Norsunluutorni kaatuu, haluttiin tai ei. Liiketoiminnan hektisyys, monimuotoisuus ja globaalisuus ajavat yksinäisten patruunoiden ohitse – on aidon vuorovaikutuksen aika.
Teksti: Johanna Massa
Johanna Massa työskentelee Mercuri Urvalin Oulun toimiston tiiminvetäjänä, toimien aktiivisesti asiakkaidensa tukena suorahaun, avainhenkilövalintojen sekä osaamisen ja organisaatioiden kehittämisen parissa. Hän on toiminut monipuolisissa konsultin tehtävissä vuodesta 2008 alkaen, jota ennen hän työskenteli vähittäiskaupan HR-tehtävissä. Yrittäjäsuvun kasvattina hän on erityisen kiinnostunut liiketoiminnan ja henkilöstöjohtamisen haasteista, jonka myötä hän toimiikin erilaisissa johtamiseen liittyvissä verkostoissa. Vapaa-aikana hän rentoutuu perheen, ystävien ja liikunnan parissa.