Maailma pelastuu hyvällä johtamisella
Maailma pelastuu hyvällä johtamisella, väitän.
Kun kriisit ovat pahimmillaan, kysyvät katseet kääntyvät johtajien puoleen. Meillä on voimakas tarve löytää ongelmiimme ulkopuolinen ratkaisija, joka kantaa vastuun seurauksista, mitä tahansa ne ovatkin. Oletus viisaasta ja ongelmat ratkaisevasta johtajasta tuo turvaa kaaoksen ja epävarmuuden keskelle.
Suomessa käydään parhaillaan keskustelua siitä onko meillä liian kallista työvoimaa, liian huonoa johtamista vai molempia. Ottamatta kantaa itse kysymykseen, voi todeta että johtaminen toimintana käsitetään yleensä aivan liian kapeasti. Johtamista nimittäin ilmenee, tai ainakin pitäisi ilmetä, aivan kaikkialla ja joka hetki.
Etenemme kovaa vauhtia kohti yhteiskuntaa, jossa meistä kaikista tulee enemmän tai vähemmän yrittäjiä, halusimme sitä tai emme. Jo nyt suuri määrä ihmisiä tekee pätkätöitä, ja organisaatioiden hakiessa joustavia kustannusrakenteita kasvaa pätkäjohtajien ja pätkätyöläisten joukko tasaisen varmasti. Jatkossa meitä kaikkia - kuten yrittäjiä jo nyt - palkitaan työn tuloksista, ei työtuntien määrästä.
Minkälaisia yrittäjät sitten ovat? Menestyneet yrittäjät ovat toimintatavaltaan epävarmuutta sietäviä, työteliäitä, optimistisia, muutosta syleileviä ja itsenäisiä. Ennen kaikkea hyvät yrittäjät kantavat vastuun tekemistään valinnoista ja kokevat omistajuutta harjoittamaansa liiketoimintaan. Yllä listatut asiat ovat paitsi yhä tärkeämpiä ja universaaleja hyvän johtajan, myös ennen kaikkia hyvän työntekijän ominaisuuksia. Tällaisille ihmisille tulee olemaan aina tarvetta työmarkkinoilla, riippumatta muodollisesta roolista organisaatiossa.
Erityisesti asiantuntijan työ muuttuu yhä yrittäjämäisemmäksi. Tämän kehityksen myötä tarve keskijohdolle vähenee, kun automatisoitavissa olevat työtehtävät siirtyvät roboteille ja yrittäjämäisillä asiantuntijoilla on kyky johtaa itsenäisesti omaa vastuualuettaan ja valtuudet tehdä sitä koskevia päätöksiä.
Mitä johtajille sitten tapahtuu? Tuleeko heistä täysin tarpeettomia? Ei varmasti, vain tietyt johtamisen ulottuvuudet tulevat ensin hämärtymään ja vähitellen häviämään. Johtajien pitää jatkossakin pystyä kestämään yhä voimakkaampaa epävarmuutta ja pyrkiä varmistamaan, että organisaatio on täynnä ihmisiä joilla on kyky ja tahto paitsi rakentaa oma-aloitteisesti parempaa tulevaisuutta, myös tehdä itsenäisiä, nopeita ja järkeviä päätöksiä, mitä tahansa organisaatio kohtaakin.
Johtajien tehtävät liittyvät yhä enemmän oikeiden ihmisten valintaan ja valmentamiseen ja yhä vähemmän päätösten tekemiseen ihmisten puolesta. Kulmahuonejohtajat kuolevat vähitellen sukupuuttoon, ja yrittäjyyssukupolven johtajat priorisoivat sekä oman talon ihmisten että asiakkaiden kanssa vietettyä aikaa.
Miten tämä kaikki sitten liittyy maailman pelastamiseen? Kuvittele todellisuus, jossa ihmiset ongelmia kohdatessaan ottaisivat tilanteen haltuun ja pyrkisivät ensisijaisesti miettimään ”mitä MINÄ voin tehdä?” sen sijaan että he kääntäisivät katseensa johtajia, yhteiskuntaa, omaa puolisoa tai muita ihmisiä kohtaan? Miten tällainen todellisuus eroaisi nykyisestä? Entä jos me kaikki olisimme johtajia?
Teksti: Hannu-Matias Nurmi