Mitä kerron lapsilleni työelämästä?
Aloitan päiväni usein viemällä lapseni päiväkotiin. Matkalla saan vastata 2- ja 3-vuotiaiden lasteni töihin liittyviin kysymyksiin.
”Onko sulla isä myös lelupäivä töissä?”
”Pidetäänkö töissäkin tärkeän ihmisen päivää?”
”Tuleeko aikuisellekin joku tuttu tutustumaan yhdessä hänen uuteen työpaikkaan?”
”Menettekö tekin ulkoilemaan aamupäivällä töissä?”
Huomasin twitter-feedissä hiljattain hyvän jutun (Linkki) siitä, miten vanhempien tavalla viestiä työstään lapsille voi olla kauaskantoisia seurauksia. Vanhemmilla on usein tapana kommentoida työtä ajattelematta sen tarkemmin ja kuvata se lapsille tylsäksi ja vapaa-aikaa ja perhe-elämää häiritseväksi tekijäksi. Lasten mielikuvat työelämästä muodostuvat näin aika huonoiksi.
Olen koettanut ottaa itseäni tässä asiassa niskasta kiinni ja kiireessäkin miettiä, miten vastaan ja kerron työstä lapsilleni nyt ja tulevaisuudessa.
Positiivisuus – Kerron siitä, kuinka töissä pääsen leikkimään työkavereideni kanssa ja mikä on mukavaa töissä.
Uskallus – Kerron siitä, kuinka uskaltamalla, yrittämällä ja kokeilemalla voi onnistua. Epäonnistuminen ei ole vaarallista, niistä voi oppia paljon – ihan kuten Legojen rakentamisessa.
Työelämän mahdollisuudet – Esitän vaihtoehtoja. Oma polku tai se polku, minkä näkisi hyväksi, ei välttämättä ole lasta kiinnostava, hänelle sopiva tai edes tulevaisuuden markkinoiden kannalta järkevä.
Realismia – Rohkaiseminen on toki tärkeätä, mutta niin on odotusten hallintakin. Kuvaan työtä ja valintoja, joita on tehtävä jotta toiveammatteihin ja -tehtäviin voi päästä. Toisaalta pyrin kuvaamaan, että kaikki ne hienoimmiksikin koetut työt ovat lopulta ihan ”perustöitä”, jottei mielikuvat muodostu epärealistisiksi.
Totuudenmukaisuutta – Kerron, mitä töissä tapahtuu päivän aikana. Myös siitä, että aikuisetkin hölmöilevät ja välillä tulee riitoja ”hiekkalaatikolla”.
Miksi käyn töissä – Kerron työn merkityksellisyydestä, siitä miten töissä pääsee auttamaan muita, ratkaisemaan ongelmia ja oppimaan uutta. Toki kerron myös työn taloudellisesta merkityksestä, mutten se asia edellä. Koitan välttää sanomasta ”Isän pitää nyt mennä töihin”.
Alussa mainitsemiini lasteni kysymyksiin olisi helppo vastata tyhjentävillä ei-vastauksilla. Ajattelin kuitenkin ottaa lasteni kysymykset ja ideat tosissaan ja viedä ne käytäntöön. Toukokuussa isä pitää 14 lelun lelupäivän, kun on firman golfkisat. Tärkeän ihmisen päivän toteutan tuomalla lapset moikkaamaan työkavereita ja katsomaan millainen on neukkari pyörivine tuoleineen.
Yhdessä tutustuminen uuteen työpaikkaan itse asiassa on jo toteutettu – järjestimme aikanaan yhdessä samaan aikaan aloittaneiden kollegoideni kanssa päivän, jolloin puolisomme kutsuttiin tutustumaan työhön Mercuri Urvalilla ja kävimme sen jälkeen illallisella yhdessä. Entä ulkoilu – viimekesäisten kokeilujen jälkeen aion panostaa ulkoilmapalavereihin entisestään kesällä 2016.
Teksti: Esko Oja