Naisen euro on 80 senttiä – mutta miksi?
Olin muutama viikko sitten eräässä naisille suunnatussa seminaarissa, jossa yksi puhujista oli tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen. Hänen puheenvuoronsa käsitteli naisen asemaa työmarkkinoilla, ja tässä yhteydessä hän nosti esiin myös paljon käytetyn sloganin ”naisen euro on 80 senttiä”.
Joudun nyt myöntämään sivistymättömyyteni, mutta kun minulle selvisi miten tämä palkkavertailu on tehty, olin todella yllättynyt. Kyseessä on siis koko työssäkäyvän väestön kesken tehty vertailu. Eli rautalangasta vääntäen – kaikkien työssäkäyvien naisten palkkojen keskiarvo verrattuna kaikkien työssäkäyvien miesten palkkojen keskiarvoon. Tämä laskentaperiaate huomioiden olen nyt yllättynyt, että naisen euro on jopa 80 senttiä.
Kaikki lähtee evoluutiosta
Olin tosiaan jostain syystä kuvitellut, että tuo paljon viljelty 80 sentin vertailu tarkoittaa suunnilleen samaa työtä tekevän naisen ja miehen välistä palkkaeroa. Se olisi minusta loogisempi ja totuudenmukaisempi lähtökohta. Ei kai kukaan voi olettaa, että tällä nyt käytössä olevalla laskentamenetelmällä naisen euro tulisi koskaan olemaan kokonainen euro? Valtaosa matalapalkkaisissa tehtävissä olevista työntekijöistä on – ja tulee jatkossakin olemaan – naisia. Lähihoitajat, sairaanhoitajat, opettajat, lastenhoitajat, kampaajat, kosmetologit, siivoojat, keittäjät ja lukuisat muut palveluammatit eivät tule koskaan houkuttelemaan tasamäärää miehiä ja naisia. Miksi näillä matalapalkka-aloilla sitten työskentelee valtaosin naisia?
Tyttöjen koulumenestys on tutkimusten mukaan vähintään yhtä hyvä kuin poikien, joten molemmilla sukupuolilla on yhtäläiset edellytykset rakentaa itselleen haluamansa ura. Ja niin he tekevätkin – korkeakouluissa on suunnilleen yhtä paljon naisia kuin miehiä. Korkeakouluissa opiskelee kuitenkin vain pieni osa kustakin ikäluokasta. Loput valitsevat ammatilliset koulutuksen, ja tässä vaiheessa lähtevät muodostumaan tulevaisuuden palkkaerot. Tytöt valitsevat pääasiassa palvelu- tai hoiva-alan opinnot, pojat teknisen koulutuksen. Sama toistuu myös korkeakouluvalinnoissa: naiset opiskelevat enemmän kasvatustieteitä ja humanistisia aineita, miehet teknisiä. Ja väitän, että tälle jakaumalle emme tule koskaan voimaan mitään, sillä tyttölapset leikkivät jo luonnostaan nukeilla ja pojat autoilla. Evoluutio on muokannut naisesta ”hoivaajan” ja miehestä ”korjaajan”.
Motivaatio ratkaisee
Entä sitten asiantuntijatehtävät? Sielläkin naiset tekevät taloudellisesta näkökulmasta ”vääriä” valintoja. He päätyvät assistenteiksi, kirjanpitäjiksi, viestintä- ja HR-tehtäviin jne. Nämä ovat toki organisaatioiden kannalta hyvinkin tärkeitä rooleja, mutta palkallisesti vähemmän arvostettuja kuin esimerkiksi miesten suosimat rahoitus-, myynti- ja IT-tehtävät. Näillä valinnoilla on myös suora vaikutus johtotehtäviin pyrittäessä. Näppituntumalta sanoisin, että eniten naisia on viestintä- ja HR-johdossa ja miehiä puolestaan liiketoiminta- ja talousjohdossa. Ja arvatkaapa kummissa on korkeampi palkkaus?
Olen aiemmissa blogeissani kirjoittanut motivaation merkityksestä työssä viihtymisen ja menestymisen kannalta, ja pohjimmiltaan tässä ”palkkaepätasa-arvossa” on kyse siitä, että naisia motivoivat keskimäärin eri asiat kuin miehiä. Syytän taas evoluutiota, jonka seurauksena naiselle on (vahvasti yleistäen) tärkeää huolehtia, järjestellä ja auttaa, kun taas mies ammentaa useammin motivaationsa tuloksista ja voittamisesta. Korkeasti palkatuissa johtotehtävissä on siis vähemmän naisia, koska huomattavasti harvempi nainen kuin mies näkee itsensä viihtyvän vahvan tulospaineen alaisena johtajana. Ja se on ihan ok. Jokaisen tulisi saada olla ylpeä omasta työstään riippumatta siitä, mitä siitä maksetaan. Ja tämä voi toteutua vain, jos me kaikki kunnioitamme toistemme valintoja emmekä vähättele minkään työn arvoa kehottamalla siirtymään paremmin palkattuun tehtävään.
Lasikattojen sirpaleet vielä lakaisematta
Paljon puhutaan edelleen lasikatoista ja perhevapaiden aiheuttamista hidasteista naisten työurilla. Perhevapaat hidastavat naisen uraa yleensä kuitenkin vain 1–3 vuotta. Yli 40 vuoden työurassa se on aika lyhyt aika. Ja tänä päivänä miehetkin kantavat koko ajan enemmän osaansa perhevapaista. Sanoisinkin, että naisella on tämän päivän Suomessa hyvät mahdollisuudet itse valita kuinka pitkän hidasteen perheen perustaminen hänen uralleen aiheuttaa. Ja nuo lasikatotkin ovat mielestäni jo Suomessa lähes joka sektorilla särkyneet. Kyvykkäät ja johtotehtävistä motivoituneet naiset kyllä nousevat jo näihinkin tehtäviin – omilla ansioillaan ihan ilman kiintiöitä.
Tasa-arvo on mielestäni erittäin tärkeä asia. Mutta tasa-arvoa ei ole se, että naisen eurosta yritetään väkisin tehdä euroa (ainakaan nykyisellä laskentakaavalla) ”pakottamalla” naisia aloille, joille he eivät halua. Eikä myöskään se, että naisille määrätään kiintiöpaikkoja – ikään kuin olettaen ettei naisilla muuten riitä kyvykkyys nousta korkeimmille jakkaroille. Tasa-arvoa on se, että jokainen saa itse valita mitä hän haluaa opiskella, mitä työtä hän haluaa tehdä ja mihin asti hän haluaa nousta organisaation hierarkiassa. Ja tämä toteutuu näkemykseni mukaan Suomessa jo erittäin hyvin. Lasikatot taitavat kuitenkin olla vielä niin tuoreessa muistissa, että työelämän tasa-arvokeskustelu jatkuu edelleen. Keskustelu pitäisi kuitenkin jo pikkuhiljaa kääntää pois sukupuolten välisestä epätasa-arvosta ammattiryhmien väliseen tarkasteluun. Kyllä siitä naisenkin eurosta saadaan euro, jos keksitään keino maksaa sairaanhoitajalle yhtä paljon palkkaa kuin uutta pelisovellusta koodaavalle insinöörille.
Tasa-arvovaltuutetun puheenvuoron lopussa kysyin häneltä onko olemassa tutkimustietoa palkkaerosta samaa työtä tekevän miehen ja naisen välillä. Sain hyvin ympäripyöreän vastauksen kuinka sitä on kuulemma tutkittu ja siihen vaikuttaa mm. perhevapaista johtuva uran hidastuminen. Mitään numeroita samaani vastaus ei kuitenkaan sisältänyt, joten oletan ettei ero ole pääsääntöisesti mitenkään merkittävä. Eiköhän se naisen euro ole sittenkin todellisuudessa aika lähellä euroa.
Tämä teksti kuvasi omaa näkemystäni naisen asemasta ja valinnoista työelämässä. Mikäli haluat keskustella aiheesta laajemmin, Mercuri Urval järjestää tiistaina 16.12. klo 16–19 yhteistyössä IBM:n kanssa naisjohtajille suunnatun roundtable-keskustelun joulupäivällisen äärellä aiheesta ”Naiset ja johtajuus”. Tarkemmat tiedustelut ja ilmoittautumiset voit lähettää kollegalleni Annukka Tervolle: annukka.tervo(at)mercuriurval.com.
Teksti: Sanja Hovilainen
Sanja Hovilainen on toiminut Mercuri Urvalissa konsulttina vuodesta 2008 lähtien, työskenneltyään sitä ennen yli 10 vuotta TeliaSoneran eri organisaatioissa. Satojen kotimaisten ja kansainvälisten rekrytointien lisäksi Sanja on osallistunut erilaisiin Talent Managenent -hankkeisiin, erikoistuen etenkin organisaatioiden sisäisiin potentiaalikartoituksiin. Työpaikalla talvisin vilukissana tunnettu, villatöppösissä tepasteleva ja paksuun shaaliin verhoutunut Sanja viihtyy yllättäen vapaa-ajallaan jäähallissa ringetteä pelaten ja tyttärensä joukkuetta valmentaen. Lämpöä hän puolestaan hakee hikoilemalla säännöllisesti 40-asteisessa joogasalissa