Tehdäänkö tulevaisuudessa työtä yksin vai yhdessä?
Eräs hakija, jolle sain kunnian soittaa onnittelupuhelun uuden työpaikan johdosta, lausahti rekrytointihaastattelussa:
”Myynti ei ole one man show, vaan vaatii me-asennetta.”
Lausahdus herätteli ajattelemaan asiaa. Yhteistyön merkitys ei luonnollisesti ole sovellettavissa ihan joka tehtävään (esimerkiksi postin jakaminen, sarjakuvien piirtäminen tai yövartiointi). Kiinnostavaa kuitenkin on, minkälaisten työskentelytapojen arvostus vahvistuu nyt ja tulevaisuudessa.
Vuorovaikutustaitoinen voittaa
Verkostoitumistaidot ja kyky toimia erilaisten sidosryhmien kanssa korostuvat selvästi nykyään, kun etsitään uutta työntekijää. Yhteistyökumppaneiden kirjo levittäytyy laajalle ja kilpailijoidenkin kanssa olisi opittava tekemään yhteistyötä. Rajoja ylittävä yhteistyö alkaa korostua enemmän. Eräässä pörssiyrityksessä ansioitunut myyntijohtaja kertoi, että hän tapaa nykyään paljon laadukkaita työnhakijoita, mutta loppujen lopuksi perusasiat ratkaisevat: positiivinen asenne ja vuorovaikutustaidot.
Yksin tekemisestä on tietysti hyötyä, jos keskityn omiin myyntibonuksiini tai siihen, että saan yksin loistaa yrityksen palkitsemistilaisuuksissa. Yksin tehdessä ei myöskään tarvitse sovitella yhteen erilaisia toimintatapoja vaan voin toimia juuri sillä omalla parhaalla tavallani. Mutta kykenenkö yksin pitämään asiakkaistani parasta mahdollista huolta?
Viimeisten asiakastyytyväisyyskyselyidemme perusteella Mercuri Urvalin asiakkaat arvostavat ammattitaidon lisäksi nopeutta, sujuvuutta ja joustavuutta.
Yhteistyö näkyy myös asiakkaalle
Minulla on Suomen päässä 50 kollegaa ja globaalisti yli 800 työkaveria. Pääsen käyttämään hyödykseni tiimiä, johon kuuluu parhaita osaajia, joilla on kokemusta samankaltaisista toimeksiannoista tai asiakkaan toimialalta. Kykenemme joustamaan asiakkaalle päin siksi, että meillä on monta auttavaa kättä, jos yhdellä käsiparilla on hetkellisesti liian monta palloa heiteltävänään.
Asiakkaalle tämä näkyy muun muassa pikaisina vastauksina meileihin, vaihtoehtoisina puhelinnumeroina, jos minua ei sillä hetkellä tavoita. Se näkyy myös erilaisina sparrauskumppaneina, jotka haastavat asiakasta hieman eri kanteilta. Toisen kanssa voi yhteistyö sujua paljon luontevammin. Toinen osaa ottaa kantaa liiketoiminnan eri alueisiin paremmin. Ja kun asiakas tarvitsee apua vaikka toisella mantereella, osaa paikallinen kollegani auttaa. Hän tuntee paikalliset markkinat ja työsuhdeasiat paljon paremmin kuin minä.
Yksin aika ei veny kaiken tekemiseen huolella tai jos venyy juuri nyt, se ei ainakaan riitä asiakkuuksien kasvattamiseen. Yksin en myöskään pääse oppimaan muilta esimerkiksi tehokkaampia ja asiakasystävällisempiä toimintatapoja. Enkä pääse auttamaan sellaisia kriittisiä asiakkaita, jotka huolisivat kollegani mutteivät minua. On myös mielenkiintoista nähdä miten työkaveri toimii paineen alla. Siinä oppii tuntemaan toista hieman paremmin kuin pelkissä lounaskeskusteluissa.
Tulevaisuudessa yhteistyöllä ja verkostoilla on aina vain enemmän merkitystä globaalien rajojen hälvetessä.
Minun omat verkostoni ja yhteistyökumppanini ovat rajalliset. Jos yhdistämme verkostomme ja osaamisemme, olemme paljon suurempia ja saamme aikaan jännittävämpiä asioita.
Teksti: Eveliina Sainio