Tunne itsesi ja arkesi
Myönnän, olen täydennysopintojeni myötä hieman hurahtanut tiettyihin psykologisiin termeihin ja teemoihin, joista paasaaminen saattaa jopa jo ärsyttää läheisiäni. Näistä itselleni eniten oivalluttavaa teemaa, ihmisen yksilöllisen kokonaisuuden huomioimisen (suomeksi ”tunne itsesi”) merkitystä hyvinvoinnin kannalta, käsitellään kuitenkin myös jatkuvasti mediassa, joten en usko olevani hurahtamiseni kanssa yksin.
Innostumistani ruokkii edelleen hyvinvoinnin pinnalla olo myös erilaisissa seminaareissa ja verkostoitumistapahtumissa. Viime viikolla osallistumastani Firstbeatin järjestämästä stressipäivästä on jo kirjoiteltu parikin juttua, mutta en voi olla itsekään mainitsematta muutamaa poimintaa päivän annista, sillä otsikon aihealue oli tapahtumassa vahvasti läsnä. Päivän inspiroivat puhujat Matti Heikkilästä Satu Kaskeen ja Erkka Westerlundiin kertoivat kaikki omien kokemustensa ja konkreettisten esimerkkien kautta siitä, mikä merkitys on itsensä tuntemisella, omien toimintatapojen ja käyttäytymismallien tiedostamisella sekä a) niiden hyväksymisellä ja/tai b) tietoisella muuttamisella pienin askelin.
Miten tämä kaikki sitten liittyy omaan työhöni?
Teema sattuu olemaan läsnä kaikentyyppisissä käymissämme keskusteluissa – oli se sitten jutustelu uutta uraa etsivän työnhakijakandidaatin kanssa, soveltuvuusarviointihaastattelussa, uravalmennus- tai coachaus-tapaamisten tiimoilta.
Kollegani ja muut haastatteluja työkseen tekevät ovat varmasti kanssani samaa mieltä siitä, kuinka saumattomasti keskustelu eteneekään itsensä hyvin tuntevan tai vähintäänkin hyvään itsereflektioon kykenevän henkilön kanssa. Toki heitäkin saa, ja pitääkin, haastaa! Nämä yksilöt kuitenkin pääsääntöisesti tapaavat olla hyvin menestyneitä urallaan, motivoituneita työstään sekä osoittavat avoimuutta muutosten ja mahdollisuuksien edessä. Heidät usein kuvataan vielä kaiken päälle niiksi mukaviksi työkavereiksi, jotka huomioivat myös muut ympärillään. Ovat siis ajan henkeen kuuluvasti sosiaalisesti älykkäitä.
Ymmärrän toki, ettei ”minä itse” heti tai helposti kaikille kolahda. Ainakin se yleensä vaatii hieman vaivannäköä. En ole myöskään sinisilmäinen uskomuksessani, että kaikkien tulisi olla jatkuvasti tietoisia itsestään ja muista, olla läsnä, harjoittaa mindfulnessia tai kokea työn imua, flow-elämyksiä, onnellisuutta työssään tai yleensäkään elämässään, mutta uskon vilpittömästi, että meille jokaiselle on olemassa tietyt itselle sopivimmat tavat olla ja elää – koskien niin ammattia, työympäristöä kuin myös stressinsietokykyä ja palautumiskeinoja. Matti Heikkilän sanoin, ihan jokaisen on hyvä tiedostaa, mikä on juuri itselle paras ”meikäläisen arki”. Oletko arvioinut omaasi?
P.S. Esityksissä ja tutkimuksissa toistuvat myös aika vakuuttavasti tulosten parantuminen, eurot ja ROI – tämän pitäisi viimeistään herättää myös johtajat kiinnostumaan henkilöstön kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.
Teksti: Annukka Tervo