Tunnistatko tunnollisen, syyllistytkö suorittamiseen?
HS:n artikkelissa 24.4. Tuomo Tamminen kirjoittaa tunnollisuudesta ja sen arvostuksen katoamisesta muuttuneessa työelämässä. Kirjoitus avaa lukijalle hyvin sitä, miten tunnollinen ihminen toimii. Koska oma erityinen ammatillinen kiinnostuksen kohteeni on ihmisten motivoituminen, haluan pohtia tässä kirjoituksessani, miksi tunnollinen ihminen toimii Tammisen artikkelin kuvaamin tavoin.
Tunnollisen työntekijän stereotyyppi
Yleisimmin ajatellaan, että tunnolliset ihmiset ovat niitä hiljaisia puurtajia, jotka eivät tee itsestään suurta numeroa, mutta hoitavat varmasti jokaisen heille annetun tehtävän ajallaan ja laadukkaasti. He eivät motivoidu tulospalkkioista tai titteleistä ja ottavat nöyrästi punastellen – mutta hyvin tyytyväisinä – vastaan julkiset tunnustukset firman juhlissa. He eivät ole uraohjuksia, vaan sitoutuvat usein pitkällä tähtäimellä organisaatioonsa ja tehtäviinsä – he haluavat vain hoitaa työnsä hyvin.
Organisaatiolle ja esimiehelle hiljanen puurtaja on kullan arvoinen. Hän kuitenkin kärsii juuri eniten Tammisen kuvaaman tunnollisuuden arvostuksen laskusta työelämässä, kun kokoajan odotetaan asioita tapahtuvaksi nopeammin. Onneksi tämä ryhmä on kuitenkin pääosin myös hyvin sinut itsensä kanssa eikä ota itseensä, vaikka yhden kuukausiraportin virheettömyydestä jäisikin kiitos saamatta. Pitkällä tähtäimellä esimiehen ja organisaation on kuitenkin hyvä muistaa osoittaa hiljaiselle puurtajalle arvostusta ja antaa kiitosta silloin kun siihen on aihetta – näin hän pysyy tyytyväisenä.
Toinen tunnollisuuden ääripää
Tamminen kirjoittaa: ”Nopeus ja tehokkuus ovat kiilanneet monella työpaikalla tunnollisuuden ohi.”
Olen hieman eri mieltä, sillä tunnollisten porukkaan mahtuu myös nopeita ja tehokkaita työntekijöitä. Tämä tunnollisuuden ääripään edustaja on itsekriittinen suorittaja. Hän tekee myös jokaisen annetun tehtävän ajallaan ja laadukkaasti, mutta eri syistä. Suorittajat nimittäin tekevät kaikkensa pärjätäkseen aina vaan paremmin ja osoittaakseen ympäristölleen olevansa jokaisen lisävastuun rippeenkin arvoinen. He janoavat julkista tunnustusta ja sosiaalista arvostusta, joka tulee helpoiten uran kautta – koska vain siten he tietävät olevansa hyviä ja voivat hetken olla itseensä tyytyväisiä. Sen jälkeen he ruoskivat itsensä taas entistä parempiin suorituksiin.
Nämäkin tunnollisen ihmistyypin edustajat ovat organisaatiolle arvokkaita ja se myös usein osoitetaan heille, koska he ovat näkyvämpiä kuin hiljaiset puurtajat ja heihin kohdistuu myös odotuksia nopean kehittymisen suhteen. Valitettavan usein itsekriittisen suorittajan motivoituminen onkin enemmän riippuvainen ympäristön odotuksista kuin heistä itsestään. Tai vielä tarkemmin – siitä, mitä he ajattelevat ympäristön odottavan heiltä. He ovat niitä tyttöjä ja poikia, joita on pienestä pitäen kehuttu ainoastaan hyvistä suorituksesta ja kritisoitu virheistä. He ovat tottuneet tulemaan hyväksytyksi suoritustensa kautta. Tämän ryhmän kanssa esimiehet menevätkin helposti lankaan ja ruokkivat suorituspaineita lisäämällä positiivista palautetta, kun huomaavat sen motivoivan vaikutuksen. Kehut ja kiitokset ovat kuitenkin itsekriittiselle suorittajalle kuin bensaa liekkeihin – ja pikkuhiljaa hän polttaa itsensä loppuun, kun kehujen virta on pidettävä jatkuvana.
Miten esimiehen tulisi johtaa alaistaan, jonka tunnistaa itsekriittiseksi suorittajaksi?
Tässä muutama vinkki, joilla pääsee jo pitkälle:
Kiitä, kehu ja kannusta, mutta ainoastaan kun siihen todella on erityistä aihetta – ei siksi että tiedät hänen pitävän siitä.
Varo ylisuorittamisen ylistämistä – se on varmin tapa saada hänet tekemään lisää ylitöitä. Kokeile vaihteeksi antaa kehuja siitä, että hän on ollut kokonaisen viikonlopun tekemättä töitä.
Salli virheet. Omat mokat ovat pahinta mitä hän tietää – ja jos hän on tehnyt virheen hän varmasti tietää sen jo itsekin. Virheistä täytyy toki keskustella, mutta hänen kanssaan erityisen rakentavasti – liian suora kritiikki nostaa suorituspaineiden tasoa, kun arvostus on ansaittava nopeasti takaisin.
Mieti peittääkö hän suorittamisella heikkoa itsetuntoaan. Ota hänet huomioon myös ihmisenä, ei pelkästään työntekijänä. Kysy välillä mitä hänelle kuuluu ja auta häntä ajattelemaan myös itseään. Loppu on hänestä itsestään kiinni.
Kuka määrää suuntasi – sinä vai muut?
Näiden kahden ääripään väliin mahtuu tietysti erilaisia variaatioita tunnollisista ihmisistä, ja jokainen heistä on yksilöllinen. Jos kuitenkin tunnistit tämän kirjoituksen perusteella itsessäsi itsekriittisen suorittajan piirteitä, on hyvä että tunnustat sen itsellesi. Veikkaan lisäksi rohkeasti, että työssä suorittamisen lisäksi mietit usein myös työn ulkopuolella, mitä sosiaalisessa verkostossasi olevat ihmiset sinusta ja saavutuksistasi ajattelevat. Jos uskallat myöntää tämänkin, olet jo voiton puolella, sillä tarve työssä suorittamiseen on peräisin usein juuri työn ulkopuolisista odotuksista.Esimiehelle kohdistetuissa vinkeissä totesin, että loppu on sinusta itsestäsi kiinni – ja kyse on loppujen lopuksi vain yhdestä asiasta: päästä irti ympäristön odotuksista, mieti kuka olet ja mitä itse itseltäsi haluat.
En väitä että sen on helppoa, mutta tiedän mistä puhun. Kun tulin Mercuri Urvaliin kuusi vuotta sitten ja aloin opetella henkilöarvioinnin taitoa, rupesin samalla vahingossa arvioimaan myös itseäni – omaa toimintatapaani ja motivoitumistani. Pikkuhiljaa tajusin itsekin olevani monilta osin itsekriittinen suorittaja. Olin elänyt elämääni miettien mitä muut minulta odottivat ja mitä he minusta tekemisieni ja sanomisieni perusteella ajattelivat – ja näiden mukaan olin käsikirjoittanut myös tulevaisuutta. Kun opin kuuntelemaan itseäni ja välittämään vähemmän siitä mitä muut minusta ajattelevat, opin myös olemaan rehellinen itselleni ja päästämään irti tavoitteista, jotka eivät olleet omiani tai enää realistisia.
Oman elämän täydellisestä kontrollista luopuminen ei ole ollut helppoa, mutta se on tehnyt minusta tasapainoisemman ja onnellisemman ihmisen. Ja vaikka olen monessa mielessä edelleen itsekriittinen, muille suorittamisesta olen osannut päästää irti – tunnollisuudesta tinkimättä.
Teksti: Sanja Hovilainen
Sanja Hovilainen on toiminut Mercuri Urvalissa konsulttina vuodesta 2008 lähtien, työskenneltyään sitä ennen yli 10 vuotta TeliaSoneran eri organisaatioissa. Satojen kotimaisten ja kansainvälisten rekrytointien lisäksi Sanja on osallistunut erilaisiin Talent Managenent -hankkeisiin, erikoistuen etenkin organisaatioiden sisäisiin potentiaalikartoituksiin. Työpaikalla talvisin vilukissana tunnettu, villatöppösissä tepasteleva ja paksuun shaaliin verhoutunut Sanja viihtyy yllättäen vapaa-ajallaan jäähallissa ringetteä pelaten ja tyttärensä joukkuetta valmentaen. Lämpöä hän puolestaan hakee hikoilemalla säännöllisesti 40-asteisessa joogasalissa.