Voiko työpaikasta olla liian kiinnostunut?
Ystäväni kysyi hiljattain minulta voiko potentiaalisesta työpaikasta olla liian kiinnostunut.
Spontaani vastaukseni oli että ei. En saanut mieleeni ainuttakaan tilannetta, jossa rekrytointi olisi jäänyt tekemättä hakijan liiallisen kiinnostuksen vuoksi. Mutta kysymys jäi silti mieleeni: voiko työnhakija olla työstä liian kiinnostunut? Päätin pohtia asiaa hieman tarkemmin hakijan kannalta.
Jos kysymystä miettii käänteisesti, niin rekrytoijan roolissa näkyy valitettavan paljon sitä, että avoimia tehtäviä haetaan ilman oikeaa kiinnostuksen osoitusta. Vaikka työn hakemiseen olisikin paine tai kiire, kannattaa aina miettiä sitä klassisinta peruskysymystä, johon halutaan vastaus muodossa tai toisessa aina.
Se kuuluu näin: ”Miksi meidän kannattaisi palkata sinut?”
Jos et päässyt haastatteluun hakemassasi paikassa, on hyvä alkajaisiksi tarkistaa, että vastasithan tärkeimpään kysymykseen jo hakemuskirjeessä.
Useiden tutkimusten mukaan motivaatio tehtävään on ylivoimaisesti tärkeimmässä roolissa arvioitaessa rekrytointipäätöksiin vaikuttavia tekijöitä. Motivaation tulee näkyä myös rekrytoijalle.
Onko motivaatio sama asia kuin kiinnostus?
Tyypillisesti motivaatiota jaetaan ulkoiseen ja sisäiseen motivaatioon. Ulkoinen motivaatio liittyy ulkoisiin tilanteisiin, jonka vuoksi työtä tehdään. On keppi tai porkkana, jonka eteen puurretaan. Tyypillisesti tämä on raha: työtä pitää tehdä, jotta saa laskut maksettua. On täysin ymmärrettävää, että erityisesti työttömyyden aikana tällaiset ulkoiset motivaatiotekijät nostavat päätään. Painetta ei vähennä se, että jopa julkinen työvoimapoliittinen keskustelu keskittyy maailmaan, jossa työhön patistetaan kepin voimalla – valitettavasti.
Kun puhutaan modernista työstä ja asiantuntijatasosta, ulkoisen tason motivaatio ei pelkästään riitä.
Onko pelkkä avoimen paikan hakeminen aitoa kiinnostusta tehtävään? Eihän se ole: kyse on kiinnostuksesta palkan saamiseen. Miksi työnantaja valitsisi sinut vain siksi, että saat palkkaa? Mitä sinä puolestasi annat? Jos ja kun paikoista on kilpailua, valituksi tulee todennäköisesti se henkilö, joka tarjoaa jotakin muuta ja vastaa selkeimmin ”miksi juuri sinä?”-kysymykseen.
Sisäinen motivaatio herättää muiden kiinnostuksen
Sisäinen motivaatio puolestaan on jotain muuta: sillä herätät kiinnostuksen. Sisäinen motivaatio liittyy niihin asioihin, joita itse työn tekeminen saa aikaan. Tällöin palkka ei olekaan vain korvaus menetetystä vapaa-ajasta, vaan työssä on oikeasti ”sitä jotain”. Työssä on imua, joka saattaa syntyä vapaudesta, kyvykkyyksien hyödyntämisestä, yhteisöllisyydestä, mahdollisuudesta olla luomassa jotain uutta, muiden auttamisesta tai itsensä ylittämisestä haasteellisessa työssä. Kun tuollainen työ löytyy, seuraa draivi, joka saa aikaan jotain enemmän, maagisia asioita (mainiota lukemista aiheesta tarjoaa esimerkiksi Frank Martelan ja Karoliina Jarenkon kirjasta ”Draivi” (2015).
Mikä on sinun draivin lähteesi?
Omaa draivin lähdettä kannattaa aidosti miettiä. Tämä vaatii pysähtymistä. Vastauksia kannattaa hakea omista kiinnostuksen kohteista, vahvuuksista, luonteen piirteistä ja aiemmista kokemuksista siitä mistä on työssään nauttinut. Keskustelut esimerkiksi uravalmentajan tai rekrytointialan konsulttien kanssa auttavat nekin. Sinut tunteva hyvä ystäväkin saattaa yllättäen oivaltaa sinusta jotain sellaista, mitä et ole koskaan itse osannut tai uskaltanut ajatella. Kannattaa olla avoin: joskus vastaus saattaa olla yllättävä. Saattaa olla, että oletkin tehnyt pitkään jotain mikä ei olekaan se sinun oma juttusi. Ehkä sitä onkin vain ajautunut tiettyyn uraan: ”No kun mä oon aina myynyt näitä juttuja, niin tällainen myynti on vaan mulle”. Mutta miksi näin on? Ja voisiko olla toisin? Ehkä on aika kokeilla jotain sellaista, sitä sinä haluat ja mistä motivoidut.
Ihan kuin muussakin elämässä ja esimerkiksi ihmissuhteissa, myös työelämässä olisi tärkeää tuntea ja kokea aitoa kiinnostusta. Tämä on kahden kauppa: ”matchiin” tarvitaan myös oikeanlainen työympäristö. Siitähän se kemia syntyy. Liiankin monet eivät koe työssään tällaista kemiaa. Monille meistä aidosti kiinnostava työ on kuitenkin tavoittelemisen arvoinen asia. Jos olet kiinnostunut ja uskot löytäneesi oikean tehtävän: kerro se ääneen. Aito kehittyminen ja tulos tapahtuu nimittäin juuri tällaisissa positioissa.
Vaan mitä jos kuitenkin olisi liian kiinnostunut?
Toki voi käydä seuraavalla tavalla: Kerrot avoimesti mistä olet kiinnostunut ja löytämäsi työnantaja ei arvosta sitä, että haluat toteuttaa, kehittää, uudistaa, olla osa oikeanlaista yhteisöä, auttaa, tehdä huipputulosta tai mikä se sinun juttusi onkaan.
Ehkä jo arvaatkin: tällöin olet sinulle väärässä keskustelussa. Et olisi oikea ihminen oikeassa roolissa. Tällaisessa tilanteessa pettymys tuntuu pahalta, mutta usein on aidosti parempi jos tehtävän saa joku, jolle se sopii. Jos kuitenkin tällaisessa tilanteessa päätät, ettet ole täysin rehellinen itsellesi ja tulevalle työnantajalle, seuraukset eivät ole kovin pitkäjänteisiä.
Väitän siis, että tehtävästä ei voi olla liian kiinnostunut.
Tämä pätee silloin, kun tehtävä on sinulle oikea ja kiinnostuksesi on aitoa ja sisäisestä motivaatiosta lähtevää. Tätä kannattaa siis tavoitella. Sitten onkin käärittävä hihat ja mietittävä miten päämäärä saavutetaan.
Loppuun haluan siteerata Andy McCoyn kuuluisaa lausahdusta, sillä se pätee myös työnhaussa:
“Sun pitää varoo, mitä sä haluut, koska sä saat sen.”
Teksti: Pasi Lepistö